Rahaa rahaa, paljon rahaa. Annetaan kaikille vaan lisää rahaa niin ihmisten onnellisuus lisääntyy. Mitä enemmän rahaa sitä enemmän onnea. Jos sinulla on paljon rahaa niin pystyt ostamaan itsesi onnelliseksi. Rahalla saat hyvät terveyspalvelut, seuraa, elämyksiä ja paljon muuta. Raha on paras ystäväsi ja siihen voi aina luottaa. Jos sinulla on rahaa tilillä niin elämäsi on aina turvattua. Edellä esitin joitan ajatuksia rahasta ja mitä sillä voi tehdä. Mutta mitä raha merkitsee juuri minulle?
Muistan hyvin ajan kun tililläni ei ollut ollenkaan säästöjä ja rahaa tuli hiukan epäsäännöllisesti. Ainakin opiskellessa ja työttömänä on rahansaanti ollut niukempaa kuin nykyään. Tarkastellessani kuitenkin meno exceleitä jotka ulottuvat osittain myös näihin hiukan niukempituloisiin aikoihin huomasin että menoni ovat säilyneet aika samoina ajasta riippumatta. Tuona aikana en toki matkustellut niin paljon ja ravintolatkin jäivät vähemmälle. Kumpanakaan aikana en ole ollut oikein tavaran perään joten siinäkään ei ole eroa.
Nyt olen kuitenkin pohtinut suhdettani rahaan. Monesta tuutista on tullut ohjeita ja vinkkejä että tällainen rahan "haaliminen" mitä itse harrasta on melkein jopa sairasta ja kulutus on paljon tärkeämpää. Jään kuulemma paitsi kaikista elämän iloista kun en kuluta rahaa niinkuin kuuluisi. Muutaman kymmenen vuoden päästä harmittelen sitä mitä kaikkea olisi voinut nuorempana tehdä jos vain ei olisi säästänyt niin paljon vaan käyttänyt enemmän. Olen kuitenkin aina yrittänyt selittää miksi säästän ja sijoitan rahaa, mutta syyni menevät monesti kuuroille korville. Moni nimittäin luulee että olen rakastunut rahaan ja saan kiksejä siitä että katson joka päivä omaisuuteni arvoa. Kerronpas teille salaisuuden, rahassa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä =D
Näen rahan hyödykkeenä joka mahdollistaa monia asioita. Käytän rahaa hyödyksi siten että yritän laittaa sen tuottamaan. Siten raha tuottaa lisää rahaa. Ja mahdollisuudet lisääntyvät taas. Ei rahaan kuitenkaan rakastua kannata. En oikeasti usko että elämänlaatuni kärsisi jos minulla olisi vähemmän rahaa. Minulla olisi kuitenkin silti tavoitteena vaurastua joka taas lisää valinnanmahdollisuuksia elämässä. Yrittäisin siis päästä pois tilanteesta että minulle ei jäisi mitään käteen. Sitä en voi kieltää etteikö raha toisi hiukan turvallisuutta. Nuorempana en ollut niin turvallisuudenhakuinen kuin nyt kun on asuntolainaa yms. Jos minulla ei olisi yhtään rahaa puskurissa niin luulenpa että minulla ei olisi niin turvallinen olo ja tekisin kaikkeni että tilanne muuttuisi.
Osaltaan tähän vaikuttaa tavoitteeni kasvattaa varallisuuttani. Näen asian näin: mitä enemmän varallisuutta omaan, sitä enemmän minulla on uskallusta toteuttaa eri asioita jotka voisivat vaikuttaa radikaalistikin toimeentulooni. Otetaan hypoteettisiä esimerkkejä: haluan vaikka vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan yliopistoon. Tunnen itseni, olen kohtuullisen laiska opiskelija, minulla kestäisi maisterin papereissa varmaan joku 6 vuotta jos opiskelisin kohtuullisella tahdilla. En ole ollut työelämässä läheskään 8 vuotta joten aikuiskoulutustuen sijaan saisin opintotukea. Olisihan se aika iso pudotus hyvästä palkkatulosta tuille ja opintolainoille. Asumistukeakaan ei saa niin paljon omaan kämppään.
Toinen esimerkki voisi olla että päätän vaikka ryhtyä tekemään osa-aikatyötä. Joutuisin vaihtamaan työpaikkaa ja todennäköisesti työssä olisi pienempi tuntipalkka kuin nyt. Tämäkin laskisi tuloja aika lailla. Nyt kuitenkin haalin rahaa ja yritän sijoittaa ne osakkeisiin jotka maksavat tasaista osinkotuloa jolla saisin passiivisen tulonlähteen ja joka olisi riippumaton palkkatöistä. Itsestäni tällaisen ison askeleen ottaminen tuntuisi turvallisemmalta jos tietäisin että vaikka muut tulonlähteet ehtyisivät niin passiivinen tulonlähde toisi tasaisesti tuloa.
Näen siis rahan hyödykkeenä joka tuo turvaa elämän valintojen toteuttamiseen. Mielestäni ei ole mieltä haalia rahaa jos sille ei ole käyttötarkoitusta, ainakaan siinä tapauksessa jos ihminen olisi onnellisempi sitä käyttäessä. Esimerkkinä voisin antaa vanhan ihmisen joka säästää oman elämänlaatunsa kustannuksella vain sen takia että perillisille jäisi paljon jaettavaa.
Voisinko tehdä nämä suuret elämänmuutokseni ilman rahaakin? Voisin varmasti jos uskaltaisin. Tunnen luonteeni ja saatan kyllästyä nopeasti uuteen asiaan. Opiskelen pari kk ja haluankin lopettaa. Mitäs sitten? Nykyisessä tilanteessani pysyn kuitenkin visusti palkkatyössäni jossa saan kuukausittain säännöllisesti palkan. En uskalla hypätä "tyhjän" päälle vaan kerään vielä omaisuutta osakkeiden muodossa.
Mitä raha merkitsee sinulle? Välttämätön paha elämässä vai kaiken a ja o?
— Osinkokuningas (@osinkokuningas) 22. joulukuuta 2016
Itse suhtaudun rahaan kaksijakoisesti. Haluaisin tulla toimeen ilman rahasta huolehtimista, vähän niin kuin olisi elämän mittaisella telttaretkellä jossa kaiken saa luonnosta tekemällä mahdollisimman ison osan elämästään niitä asioita joista oikeasti nauttii. Toisaalta taas on mukava saada sinne telttaan parempi ilmatäytteinen patja jota ei saa muualta kuin lähimmän kaupungin retkeilyliikkeestä, ja pyörä jolla pääsee kavereiden luo nopeammin kuin jalkapelillä. Noita varten pitää tehdä työtä josta ei välttämättä niin paljoa nauti.
VastaaPoistaJotta tuon oman tekemisen osuuden pystyisi maksimoimaan joutuu pikkasen kärsimään ja siirtämään fillarirahoista osan syrjään kasvamaan korkoa pahan päivän varalle. Onneksi siinä samalla se syrjään laitettu raha tuottaa kasvavalla vauhdilla osinkoja joka osaltaan mahdollistaa aina uusien fillareiden ostamisen ilman niiden epämiellyttävien työsuoritteiden pakollista suorittamista.
Säästäminen ja raha antaa siis oikein säästettynä & käytettynä sellaista valinnanvapautta jota ilman säästöjä ei ole. Osingoilla ja sijoitusten tuotoilla voit maksimoida asioita joista elämässäsi nautit, ilman passiivista tulovirtaa kyseisten asioiden saavuttaminen vaatii aktiivista työntekoa eläkeikään asti.
Juu kyllä sillä rahalla monia elämää helpottavia asioita voi ostella. Onneksi pyörän saa kuitenkin myös halvalla =)
PoistaMinulla raha luo juurikin turvallisuutta, ja vapautta!
VastaaPoistaSamaa mieltä =)
PoistaOlen huomannut, että kaikki ihmiset eivät käsitä sanaa vaurastuminen. Tuntuu, että vaurastuminen ja rikastuminen (joista ensimmäinen on mielestäni myös henkinen muutos) sotketaan keskenään. Itse olin vielä vuosi sitten sitä mieltä, että raha on aika vastenmielistä, välttämätöntä materiaa. Nyt olen ymmärätänyt, että se on oikeinkin kiva juttu se raha. Mutta on se edelleenkin minulle vain väline :D
VastaaPoistaOnhan se raha ihan kivaa. Mutta se on myös väline joka mahdollistaa paljon.
PoistaJotenkin sitä kummallisesti vain osaa suhteuttaa haaveensakin rahan kanssa oikeisiin mittoihin nyt aikuisena. En edes aloita haaveilemaan enää omasta hevosesta, kun tiedän mitä se kustannuksena tarkoittaisi kaikille muille elämän asioille. En haaveile 3kk Balilla makoilusta aidosti, vaikka sen voisin rahan avulla tehdäkin.
VastaaPoistaSikäli raha on minulle unelmien mahdollistaja? Kun ajattelen sen olevan välttämätön paha ja riesa (esim. ne harvat paikat kun tarviit käteistä) niin silloin on kyse arjen tarpeista (ruoka ja kulkeminen).
Jeps kaikki maksaa rahaa, myös joukkoliikenne ja ruoka.
PoistaRaha merkitsee minulle vapautta ostaa mitä haluan (sen vähän mitä haluan) ja se on harrastus (sijoittaminen ja säästäminen).
VastaaPoistaJa kun saat lisää rahaa niin saat lisää vapautta ostaa =)
PoistaNiin. Minulle ehkä se säästämisen ja sijoittamisen perinnäinen tarkoitus on se, että pystyisi elämään vapaasti. Vapaalla elämällä tarkoitan lähinnä sitä, että mahdollisen elämänmuutoksen kohdatessa olisi aina rahaa säästössä. Tällä välttyisi mahdolliselta "tyhjän päälle" putoamiselta.
VastaaPoistaVaikka saisi potkut töistä niin se ei haittaisi koska olisi vararahaso.
Poistaeläkejärjestelmä (ponzi) innoittaa si8oittamaan. muutenkin älyllinen haaste innoittaa. ok
VastaaPoistaEhkä se ponzi vielä joskus luhistuu =)
PoistaTämä blogipostaus tuli mielenkiintoiseen aikaan, koska ole itsekkin pohtinut suhdettani rahaan viime aikoina. Olen niinkin onnekkassa tilanteessa, että olen taloudellisesti riippumaton. Voisin lopettaa työnteon tänään 35-vuotiaana, jos haluaisin. Ehkä erotuksena monella tässä blogimaailmassa pyörivälle oman taloudellisen riippumattomuuden taustalla on n. 15 vuotta sitten tullut alkupääoma, joka tuli liiankin ikävällä tavalla kun toinen vanhemmistani kuoli. Toki olen sen jälkeen sijoittanut kyseistä varallisuutta tolkullisesti ja sen määrä on nyt kasvanut reippaasti ylin sen kynnyksen, jonka mukaan voisin siirtyä oloneuvokseksi.
VastaaPoistaRaha on minusta ennen kaikkea voimavara ja arvon mittaamisen väline. Itse koen, että pääoma pitää sijoittaa järkevästi ja kohtuu tuottavasti siten, että myös seuraava sukupolvi voi nauttia sen tuomasta perusturvallisuudesta.
Pääoma tuo tiettyyn pisteen saavutettua sellaisena turvan elämän vastoinkäymisiltä, että sitä on vaikea edes mitata. Itse tiedän olevani turvassa melkein kaikelta siltä hölmöydeltä, mitä tässä maassa harjoitetaan talouden puolella. Uskon, että tämä tietty varallisuusmäärä on se, jonka ylitse menevä osa ei enää juurikaan kartuta perusonnellisuutta. Se minkä suuruinen tämä varallisuuden määrä on, riippuu varmasti jokaisesta ihmisestä itsestään. Suomessa oletuksella, että eläkejärjestelmä vielä toimii yhteiskuntarauha ei järky liiasti ja terveydenhuolto toimii jokseenkin seuraavien vuosikymmenten aikana, voisin kuvitella, että tämä turvallinen pääoma määrä on jossain 1 - 2 milj. välillä perheen tasolla. Tällä tasolla oma asuminen on turvattu ja koroillakin voi elää kohtuullista - ei mitään ökyily - elämää, jos tulee jokin yllätävä tarve esim. olla poissa työelämästä tai muuttaa suuntaa.
Taloudellinen riippumattomuus antaa vapauden keskittyä elämän kannalta tärkeimpiin asioihin. Tämä on asia, jota en aiemmin ole niinkään miettinyt. Itsellä on ollut tietty tarve näyttää, että pärjään itse ilman perittyä rahaa. Tämä on jossain vaiheessa mennyt aika hulluksi, mutta hiljalleen olen tullut järkiini.
Harva Suomessa kirjoittaa asioista tästä näkökulmasta. En minä itsekkään juuri mainosta sitä, että olen varakas. Joskus nuoruudessa tein ja huomasin, että ne ihmiset, jotka silloin kerääntyy ympärille, ovat juuri niitä, joita ilman elämä on paljon parempaa. Ehkä sitä voisi perustaa blogin tai tulla vierailevaksi tähdeksi johonkin olemassaolevaan blogiin. Toisaalta en haluaisi, että oma henkilöllisyyteni tulisi esille. Elän mieluusti siten, ettei läheisimpieni ulkopuolella juuri tiedetä tilannettani.
Mielenkiintoinen tarina, kiitos siitä! Laita mailia jos haluat vierailla tässä nimenomaisessa blogissa =)
PoistaVastaus kysymykseesi; En tiedä. Saan kaiken mitä välttämättä tarvitsen, tuhlaan joskus rahaa johonkin tarpeettomaan. Miksi säästän/yritän vaurastua? Ehkä joskus tulee tarve rahalle ja haluan nauttia jostakin johon rahaa tarvitaan. Elämää on vielä jäljellä ja varmasti rahalle käyttöä löytyy :D
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, kyllä sille rahalle varmasti löytyy käyttötarkoituksia =)
Poista