Olen tässä lähiakoina lukenut montaa blogitekstiä säästämisestä ja sijoittamisesta. Niissä on käsitelty erityisesti eroja miesten ja naisten säästö- ja sijoitustyyleissä. Nämä tekstit saivat myös minut miettimään omakohtaisia kokemuksiani kahden erityylisen seurustelukumppanini kautta:
Entinen tyttöystäväni käytti kaikki rahansa ennen kuin ne kerkisivät säästöön. Jotenka tässä tapauksessa ei sijoituksista voi paljoa puhua. Hänellä oli idea että aina kun tienaa enemmän niin rahaa pystyy käyttää enemmän, eli elintasoinflaatio iski häneen. Meillä olikin paljon riitoja rahankäyttöön liittyen, säästämisessä ei kuulemma ollut järkeä koska tienaa rahaa töistä. En ole kuitenkaan katkera tästä asiasta sillä ihmisissä on eroja ja ne pitää hyväksyä. Tässä tilanteessa olimme kuitenkin liian erilaisia, joten erohan siitä tuli =)
Nykyinen tyttöystäväni käyttää rahaa kohtuullisissa määrin vaatteisiin ja ravintolakäynteihin, mutta jotenkin sitä rahaa vaan aina tuppaa jäämään yli. Ehkä hänellä on sitten tarpeeksi pienet perusmenot kuten asuntokulut, ruoka ja vakuutukset. Jos nuo asiat on säädetty tuloihin sopivaksi niin rahaa kyllä pitäisi jäädä säästöönkin. Tulot koostuvat mediaanitasoisista palkkatuloista ja sijoitusasunnon vuokratuloista (velkaa jäljellä). Hän ei käytä menojen seurantaan exeliä, mutta silti säästöön jää aina muutamia satoja euroja. Olen kuitenkin saanut hänet ylipuhuttua pitämään menoexceliä maaliskuusta alkaen.
Mutta mihin hän sitten sijoittaakaan rahat? No pankkitilille tietenkin =) Muutama kymppi menee kuussa indeksirahastoihin ja loput turvallisesti tilille. Kun kysyin että miksi hän ei halua sijoittaa enempää rahoja vaan mieluummin pitää niitä tilillä niin hän vastasi että ei halua rahojen olevan tappiolla. Hän ei siis kestä sitä että hänen säästämiensä varojen arvo laskisi, oli se sitten hetkittäistä tai ei.
Jäin miettimään tästä vastauksesta että mistä johtuu naisten pieni osuus osakesijoittajina, pokerinpelaajina tai vedonlyöjinä? Johtuukohan se juuri tästä että pelätään omistusten arvon sulamista, eli toisinsanoen rahan häviämistä. Olen myös jutellut muutaman naispuolisen työkaverini kanssa, ja heillä on kyllä sijoitusasunnot mutta ei suoria osakesijoituksia. Näkevätkö naiset asuntosijoittamisen turvallisempana vaihtoehtona, koska siinä omistaa jotain kongreettista, eikä arvo heilu päivittäin?
Itse olen ollut sijoituksissani tappiolla ja voitollakin, molemmilla puolilla tuhansia euroja. Olen kuitenkin aina miettinyt että "se on vain rahaa ja sitä voi aina tehdä lisää". Ei se ole maailman loppu että menetät sijoittamasi rahat, sitten vain aloitat uudestaan alusta. Toki toivon ettei tällaista katastrofia tapahtuisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Se että pitäisin kymmeniä tuhansia tilillä makaamassa olisi mielestäni pahempi asia kuin se että sijoitusten arvo hiukan laskisi. Silloin olen edes yrittänyt saada tuottoa.
Mitä mieltä olet, sijoittavatko naiset ja miehet eri tavalla?
Kuva: renjith krishnan/FreeDigitalPhotos.net
Miksi miehet ja naiset sijoittavat eri tavalla? https://t.co/B16uC6MSVU #säästäminen #sijoittaminen #naiset #miehet— Osinkokuningas (@osinkokuningas) 19. maaliskuuta 2016
Tää on niin mielenkiintoinen kysymys! Arkielämässä en tunne lisäkseni kuin yhden naisen jota osakesijoittaminen kiinnostaa.
VastaaPoistaItse en näe sijoittamiselle käytännössä vaihtoehtoa. Jos rahat pitää käyttötilillä niin pitkällä aikavälillä inflaatio syö ne kokonaan. Joten sikäli rahojen makuuttaminen käyttötilillä loputtomiin on varmin tapa hävitä.
Just eilen illalla luin The Warren Buffett Portfolio -kirjaa, missä verrataan sijoittamista noihin superkatastrofivakuutuksiin mitä Berkshiren portfoliossakin on. Koska superkatastrofeja sattuu harvoin niin jälleenvakuuttajalla voi olla monena vuonna suuret tuotot kunnes aika ajoin osuu kohdalle ihan kamala vuosi. Noiden ihan kamalien vuosien kohdalla kysymys ei ole "jos niitä sattuu" vaan "milloin niitä sattuu".
Kuitenkin Buffettin sanoin jälleenvakuuttaminen kannattaa: "Since most managers opt for smoothness, we are left with a competititve advantage that we try to maximize. In other words, we prefer the lumpy 15 percent to a smooth 12 percent."
Eli palaten takas piensijoittajan arkeen. Sijoitusten ajoittainen painuminen miinukselle ei ole välttämättä huono asia, sillä pitkän aikavälin tuotot ratkaisevat.
Ja itsekin kun sijoitan ainakin kerran kuussa niin pääsen ostamaan osakkeita niin nousuihin kuin laskuihinkin. Tämä taasen tarkoittaa markkinoiden keskimääräistä tuottoa =)
PoistaNiinpä. Naisethan on sijoittajina varovaisempia kuin miehet, mikä voi olla ihan hyvä juttu. Mutta jos on niin varovainen ettei sijoita lainkaan niin sitten jää tuototkin saamatta.
PoistaJoo kyllä se riski korreloi jonkin verran tuoton kanssa.
PoistaIhmiset eivät pääse yli siitä ajatuksesta, että rahan häviää. Ja kurssilasku mielletään nimenomaan häviämiseksi, rahaksi joka ei tule enää koskaan takaisin. Täytyy sanoa, että ennen kuin aloin lukea sijoitusoppaita niin minun tietämykseni rahastoista oli jotakuinkin tämän South Park jakson varassa:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=-DT7bX-B1Mg
Ja kun ihmiset puhuvat pörssistä he muistelevat Elisan ja Nokian suuria kurssinousuja ja äkillisiä romahduksia ja jokainen tuntee ainakin jonkun, joka menetti tuolloin valtavasti rahaa. Siinäpä ne tiedot sijoittamisesta sitten onkin.
Hassua, että Lotto kyllä mielletään kannattavaksi sijoitusmuodoksi! Samoin rahapelikoneet.
Heh, mahtava pätkä =D
PoistaNäin meilläkin töissä, pörssistä puhutaan silloin kun se on jyrkässä laskussa tai sitten muistellaan kun joku menetti rahojaan Talvivaaraan.
Tuosta jutun alkupuolesta tuli mieleen, että tieteellisen tutkimuksen mukaan on muistaakseni kaksi asiaa, joiden pitää sopia aviopareilla yhteen, jotta liitto todennäköisesti kestää ja sillä on edellytykset olla onnellinen. Ensimmäinen ominaisuus on säästäväisyyden aste ja suhtautuminen rahankäyttöön. Toinen on yleisen lainkuuliaisuus ja suhtautuminen ylipäätään sääntöjen noudattamiseen. Näissä siis ei saa olla liian suurta eroa puolisoiden välillä.
VastaaPoistaEsim. introverttius tai ekstorverttius tai muut temperamenttierot eivät ennusta mitään kovin suuria suuntaan tai toiseen näihin verrattuna.
Mutta pääaiheeseen voisin arvella, että onhan se sukupulten välinen ero keskimääräisessä riskihakuisuudessa ihan oikea ilmiö. Uskoisin kuitenkin, että osakesijoittaminen sopii naisille vähintään yhtä hyvin, kuin miehille. Osakesijoittamisessa riskin minimointi on tärkeä kriteeri strategiaa luotaessa, ja testosteroninen impulsiivisuus taas johtaa usein siihen, että strategia muuttuukin joissaain tilanteissa äkkinäiseksi huikeilla riskeillä pelattavaksi uhkapeliksi.
Ja osinko-osakkeiden järkevyyten sijoituskohteena löytyy kyllä varmasti hyvät perustelut myös riskiä kartteleville. Sijoitusasuntojen myynti on joskus todella hidasta ja takkuista, ja monella seudulla se hinnan romahtaminenkin on aivan mahdollinen, vaikka asunnon kulloinkin voimassa oleva markkinahinta ei missään näykään. Ja osingot ovat yleensä suhteelisesti isompia kuin vuokra, eikä pörssiosakkeita tarvitse yleensä remontoida kalliisti...
Paljon hyviä pointteja, kiitos =) On totta että tutkimusten mukaan naiset käyvät vähemmän kauppaa osakkeilla ja saavat näin parempaa tuottoa kuin miehet.
PoistaSe siinä asunnossa itselleni tökkii että jos siitä haluaisi päästä eroon niin se ei ihan päivässä heti onnistukaan.
Oletteko koskaan kyseenalaistaneet tätä mantraa, että "Pitkä aikaväli ratkaisee" ja että kyllä markkinat pitävät itse huolen itsestään.. Itse en halua kaikkia säästöjä laittaa arvopaperimarkkinoille muodossa tai toisessa. Tavoitteeni on jatkossa hajauttaa monentyyppisiin ja erilaisten riskitasojen tuotteisiin. Osakesijoittamisessa pääsee tietysti nauttimaan osingoista ja sitä kautta tuotto kerryttää itse itseään, mutta koen sen riskisenä joka tapauksessa.
VastaaPoistaOnhan tuossakin itua että ei välttämättä kannattaisi laittaa kaikkia munia samaan koriin. Itse olen vain kokenut osakkeet niin helpoksi säästämismuodoksi.
PoistaItse olen ollut aiemmin samanlainen nainen, rahat ovat maanneet tilillä. Pelko ottaa riskiä on ollut suuri ja silloin, kun olisin ollut kiinnostunut sijoittamisesta ensimmäisen kerran (yli 10 v. sitten), oli tarjolla vain kivijalkapankin rahastot. Niin moni menetti euronsa siellä (toki nyt tajuan, että kyse oli normaalista suhdannevaihtelusta), ettei itse uskaltanut lähteä "kokeilemaan". Lisäksi pankki veti (ja vetää edelleen) niin paljon välistä, ettei itseä kiinnostanut rahoittaa pankin toimintaa.
VastaaPoistaKun "Saituri" astui julkisuuteen ja näin hänen haastattelunsa muistaakseeni Hesarissa, ostin samantien hänen kirjansa, ryhdyin lukemaan sijoitusaiheisia blogeja ja paneuduin sijoitusmaailmaan todenteolla. Vasta sitten uskalsin lähteä kokeilemaan mitä tämä maailma pitää sisällään. Tosin nyt olivat kivijalkapankin lisäksi vaihtoehtoina jo Nordnet ja Seligson (Seligson oli jo 10v. sittenkin, mutta ei yhtä hyvin esillä kuin nyt). Ensin piti ottaa haltuun valtava määrä tietoa. Luulen, ettei monia naisia kiinnosta opiskella peruasioita ja siksi sijoittaminen tyssää. Ei minun ystäväpiiristä kukaan tiedä mikä on indeksirahasto tai millä perustein kannattaisi ostaa mitäkin osaketta! Ehkä sijoittaminen on perinteisesti ollut miesten juttu ja siksi naiset jättäytyvät sivuun...? En tiedä?
Kiitos kommentista, on mielenkiintoista lukea sijoitushistoriastasi.
PoistaLuulen myös että moni ei halua nähdä opiskelun vaivaa sen takia että luulee ettei sijoittaminen kannata koska siitä tienaa niin vähän. Sanoin esimerkiksi työkaverille että miksi et sijoita, saisit keskimäärin 6% tuottoa vuodessa. Hän tokaisi siihen että ei sitä jaksa noin pikkusummien takia nähdä vaivaa =D
Hyvä aihe, nuorena sijoittajanaisena olen pohtinut samaa. Uskon, että perimmäinen syy naisten vastahakoisuuteen ryhtyä osakesijoittajiksi on naisen asema yhteiskunnassamme ja ne epäsuorat odotukset, joita naisiin kohdistuu. Moni sijoittamiseen perehtymätön pitää osakeharrastusta riistokapitalistien hommana, mikä sopii huonosti yhteen kulttuurimme pullantuoksuisen naisideaalin kanssa.
VastaaPoistaToinen syy on historiallinen. Vain pari sukupolvea sitten oli yksin miehen vastuulla antaa perheelleen katto pään päälle; nainen siirtyi isänsä talosta aviomiehensä taloon. Miehen oli siis pakko suunnitella talouttaan pitkäjänteisesti, kun taas naisen ainoa uramahdollisuus oli yrittää naimisiin mahdollisimman vakaavaraisen miehen kanssa. Jäänteitä näistä ajoista on näkyvissä myös nykypolven asenteissa. Moni nainen ulkoistaa perheen talouden suunnittelun puolisolleen.
Sijoittaminen on edelleen kovin miehinen kenttä. Tämän voi todeta vilkaisemalla Kauppalehteä ja tutkimalla minkälaiset ihmiset esiintyvät lehdessä. Laskin äsken että kauppalehti.fi-sivuston etusivun kuvissa näkyy 44 miestä tai mieshahmoa, kun taas naisia on vain 7. Tämän lisäksi kaikki ovat valkoihoisia ja suurin osa keski-ikäisiä. Onko siis ihme, että tyypillinen suomalainen sijoittaja on valkoinen keski-ikäinen mies? Muiden ihmisryhmien on vaikea löytää ketään, johon samaistua. Kun ei näe itsensä näköisiä ihmisiä menestyneiden joukossa, on vaikea uskoa omiin kykyihinsä.
Naisissa on paljon käyttämätöntä potentiaalia, joka menee hukkaan aivan turhaan. Syntyy masentava noidankehä: Naisia pidetään tyhminä, joten monet naiset oppivat pitämään itseään tyhmänä. Jos pitää itseään tyhmänä, ei edes yritä kehittää itseään. Ja kun ei kehitä itseään niin ei varmasti opi mitään, mikä puolestaan johtaa siihen, että ihminen taantuu ja hänestä tulee tyhmä. Näin helppoa on muuttaa älykäs ihminen alisuoriutujaksi.
Kiitos kommentistasi, siinä oli monia hyviä ajatuksia.
PoistaTuo samaistumisasia oli minulle ihan uusi ajatus ja käy myös järkeeni.
Olen ajatellut samaa asiaa kuin sinitiainen eli perheen talouden ulkoistamista. Se on varmasti osa syy miksi perinteisesti naisia ei "kiinnosta" sijoittaminen tai muu pitkäjänteinen taloudenhoito.
PoistaOmassa kaveripiirissä minulla on vain yksi naispuolinen ystävä joka miettii omaa talouttaan pitkällä tähtäimellä ja joka myös sijoittaa. Muut ajattelevat taloutta usein kuukauden tai esimerkiksi puolen vuoden ajan jaksolla.
Yllättävän moni ystävistäni ovat myös ulkoistaneet taloudenhoidon täysin puolisolle niin, että he käyttävät rahaa, mutta eivät tiedä lainkaan perheen tuloja tai menoja. Osa syy tähän on perinteiset "sukupuoliroolit" ja ajatus siitä, että mies ymmärtää paremmin numerot. Mutta kuten monissa kommenteissa aiemmin tulikin ilmi, taloudenhoidossa voi harjaantua!
Mielestäni on tärkeää, että kumpikin parisuhteessa on kartalla taloudenhoidosta ja pitkäntähtäimen suunnitelmista vaikka toinen ottaisikin hieman enemmän vastuuta. Jos tapahtuu jotain yllättävää kuten avioero tai puolison kuolema, en haluisi siinä surun keskellä opetella perustaloustaitoja kun on muutakin ajateltavaa.
Samastumisasia on tärkeämpi kuin voisi ensinäkemältä kuvitella. Sen vaikutukset näkyvät monissa eri yhteyksissä. Miksi esimerkiksi tummaihoiset usein kuuntelevat räppiä, eivätkä hevimetallia? No, koska räppiskene on yksi niistä harvoista foorumeista, joissa tummaihoiset ovat johtavassa asemassa. Hevimuusikot taas ovat hyvin vaaleaihoista porukkaa. Samaistumisefekti voi myös selittää, miksi koulutustaso periytyy niin voimakkaasti. Duunarilapsi ei tule hakeutuneeksi yliopistomaailmaan koska lähipiirissä ei ehkä ole ketään, jonka jalanjäljissä kulkea ja jolta saada inspiraatiota ja tukea.
PoistaSamaistumisefektin takia iloitsen aina, kun mediassa nostetaan esiin naisjohtajia, innovatiivisia nuoria, vaikutusvaltaisia homoja, menestyneitä tummaihoisia, huippuälykkäitä vammaisia jne. Altavastaajat tarvitsevat positiivisia roolimalleja uskaltaakseen ottaa riskejä, joita menestykseen tarvitaan.
Palatakseni sijoitusmaailmaan, niin raikas tuulahdus samaistumisasiaan on ruotsalainen talouslehti Veckans affärer (www.va.se). Lehti kirjoittaa usein nuorista menestyneistä yrittäjistä ja naisasijantuntija ei ole poikkeus vaan normaali asia. Hiljattain lehden kannessa oli Babba Canales, 25-vuotias superlupaus joka toi Uber-taksipalvelun Tukholmaan. Odotan vielä sitä päivää kun Kauppalehden etusivulla on parikymppinen tummaihoinen nainen.
Ehkä joskus näemme senkin päivän :)
PoistaJuu ehdottomasti pitäsi molempien osapuolten ymmärtää talousasioita kuten myös lastenhoitoa.
PoistaMinulla on naispuolisia ystäviä, jotka haluaisivat sijoittaa saadakseen suuret tuotot, mutta eivät tee sitä, koska eivät osaa; eivätkä kuitenkaan saa aikaiseksi opetella. Sitten on ystäviä, jotka alkavat sijoittaa sitten joskus kun on paremmat tulot, vaikka nytkin saavat parempaa palkkaa kuin minä nainen joka sijoitan. Osa taas näkee saavansa rahasta iloa enemmän uusiessaan sisustusta ja vaatekaappia. No minä en heidän rahoilleen voi mitään :D
VastaaPoistaOikeastaan kaiken pohjalla ajattelen olevan se, että miehet ovat usein rationaalisia loogisia ajattelijoita ja naiset tunneihmisiä.
Ja monen mielestä kalliit käsilaukut ja kengätkin ovat hyviä sijoituksia :D
PoistaAvioliittokin on pilattu, koska sehän on alunperin ollut nimenomaan taloudellinen liitto. Nykyisin siihen on vaan lisätty länsimainen romantiikan sokerikuorrutus ja kuitenkin jos tarvii miettiä taloutta liikaa on aika olemassa avioehto.
VastaaPoistaMutta naiset onkin sitten ihan toisenlaisia ottamaan riskejä parisuhteissa. Tuli ihan mieleen, että jos nainen hoitaa lasta monta vuotta ja mies tienaa sinä aikana omaa eläkettään, niin siitä pitäisi tuolta ajalta aina mennä joku siivu sen naisen eläkkeeseen myös. Koska silloin se raha pääsisi myös kasvamaan korkoa korolle ja koko riski tuolta ajalta ei jäisi naisen vastuulle. Jos sitten kävisikin huonosti ja parisuhderiski realisoituisi.
Näinpä, muuten naisen eläke on vähemmän. Toisaalta jos nainen suostuu olemaan kotona niin ehkä häntä ei haittaa että eläke hiukan pienenee?
PoistaTää on just tosi kummallinen skenaario - ollaan parhaimmillaan avioliitossa, jolloin kumppani on elatusvelvollinen. Sitten käytännössä kuitenkin nainen useimmiten luopuu tuloistaan, eläkekertymästään ja myös näin osittain itsenäisyydestään. Mies "hurvittelee menemään" ja maksaa juuri asumisen ja ruoan.
PoistaMies voisi kerätä sillä aikaa yhteistä eläkerahastoa :)
PoistaMeillä on niinpäin, että mua ei vaivaa arvonvaihtelut, mies taas ei jaksa perehtyä ja säilöö säästöjään tilillä. Näkisin että kyse ei oo mistään tunne/järki-kysymyksistä (jos tähän perusteluun lähdettäisiin voisi miehiä vetää tilille Wincapita yms. vedätyksistä, jotka perustuu juuri järjen ohittamiseen sosiaalisen paineen ja tunneperäiseen intoilun avulla), vaan siitä että naiset ei oo vielä oppineet vanhoista sukupuolirooleista johtuen ajattelemaan talousasioitaan pidemmällä perspektiivillä. Kun jonkin aikaa kuluu, tilanne tasapainottuu. Eläkkeen pienenemisestä: koin ainakin itse lasten kanssa vietetyn ajan niin arvokkaaksi että en jaksanut asiaa murehtia.
VastaaPoistaMielestäni nuo vedätykset yms. johtuu miesten korkeammmasta riskinsietokyvystä. Siksi mennään helpommin kaiken maailman binäärioptiokauppoihin.
PoistaEhkä se yleisesti on niin, että naisia ei sijoittaminen kiinnosta mutta poikkeuksiakin löytyy. Älkää hyvät miehet yleistäkö liikaa. Esim. minä (nainen) olen aina laittanut kaikki ylimääräiset suoriin osakkeisiin, myynyt huonot pois ja ostellut aktiivisesti lisää. Ovat tuottaneet runsaasti yli Suomen indeksin ja eipä tarvitse enää töissä käydä.
VastaaPoistaToki poikkeuksiakin löytyy =) Hyvä että osakkeesi tuottaa.
Poista