Tiimalasi hupenee meillä jokaisella. Elämäni ensimmäisinä 30-vuotena en miettinyt aikaa oikeastaan yhtään. Elin vähän sellaista sit kun -elämää. Toivoin että joku vaihe elämästäni menisi mahdollisimman nopeasti ohi että seuraava voisi jo alkaa. Esimerkkinä voisin mainita opiskelun, työharjoittelun, työttömyyden, määräaikaisen työn... Odotin aina että seuraava vaihe elämästäni voisi alkaa. Kun olin saavuttanut jonkin vaiheen niin aloin jo miettimään heti seuraavaa. Nauttiminen nykytilasta jäi tyystin pois.